Toiminta

Yhdistyksen tavoitteena on ollut lähtökohtaisesti naisen aseman kaikkinainen vahvistaminen ja keskeisiä tapahtumia toiminnassa ovat kuukausittaiset jäsentapaamiset. Niissä ammattiensa taitajat valottavat esitelmillään asiantuntemustaan ja rikastuttavat jäsenistön tietämystä ajan ilmiöistä ja muutoksista.

Yhdistyksen perinteisiin kuuluu keväinen retki ja vuoden lopulla yhdessä muiden naisjärjestöjen jäsenten kanssa vietetty joulupäivällinen.

Voit lukea lisää jäsentapaamisistamme blogistamme.


Akateemiset naiset yhdistävät eri ikäpolvia

- Saamme eri-ikäiset ja eri alojen naiset kohtaamaan, mikä mahdollistaa nuorten valmentamisen eli mentoroinnin. Yhdessä Tampereen yliopiston kanssa toteuttamamme mentorointikokeilu osoitti, että keskustelu kokeneen akateemisen naisen kanssa oli opiskelunsa loppuvaiheessa olleelle tai juuri valmistuneelle nuorelle tuntematon menetelmä pohtia, mitä hän itse työltään haluaa tai miten etenee asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tampereen akateemisten naisten puheenjohtaja, johtava konsultti Eva Hänninen-Salmelin sanoo, että kuudessa vuosikymmenessä akateemiset naiset ovat avanneet itselleen uusia polkuja työelämässä.

- Ammatillinen kirjo ja tehtävät ovat laajentuneet. Samanaikaisesti kuitenkin työn löytäminen on entistä mutkikkaampaa nuorille. Vuosikausia määräaikaisuuden ja pätkätöiden kierteessä oleminen hankaloittaa ammatillista kehittymistä.

Lehti-ilmoitus veti mukaan

Kun Tampereen akateemiset naiset vuonna 1967 kertoivat näkyvällä lehti-ilmoituksella yhdistyksensä teemaksi nykytaiteen, tarttui Tuula Sillanpää haasteeseen.

- Muistan hyvin kuukausittain toistuneet ilmoitukset, joissa oli kansainvälisen liiton merkit, lehvät ja Minervan lamppu. Yhdistyksen tarjoamat aiheet ja ohjelmat kiinnostivat. Vihdoin tohdin mennä kuulemaan esitelmää, ja saman tien liityin jäseneksi.

Tampereen Puhelinosuuskunnan tiedottajana päivätyönsä tehnyt ekonomi sanoo, ettei hänellä ollut aiempaa kokemusta järjestötyöstä puhumattakaan luottamustehtävien hoidosta. Lyhyen jäsenyyden jälkeen hän kuitenkin huomasi olevansa yhdistyksessä sihteerinä, pian puheenjohtajana ja vihdoin Suomen Akateemisten Naisten Liiton keskushallituksessa. Liiton virallisena edustajana Tuula Sillanpää osallistui moniin kansainvälisiin konferensseihin; ensin vuonna 1971 Yhdysvalloissa, sitten Skotlannissa, Hollannissa ja vielä 1986 Uudessa-Seelannissa.